Turun markkinat ja näyttely

Turun Aboa Vetus Ars Nova-museossa aukesi perjantaina upea nukkekotinäyttely, johon on tuotu 12 nukketaloa Lontoon Victoria and Albert Museum of Childhoodista. Talot ovat ensimmäistä kertaa näytteillä Lontoon ulkopuolella. Näyttelyyn liittyen eilen oli Nukkekotimarkkinat, joilla olin myymässä. Väkeä riitti tungokseen asti ja kun sain päivystysapua, ehdin katsastaa myös näyttelyn. Näyttelyssä sai kuvata, mutta valitettavasti kännykkäkuvat eivät ole kovin tasokkaita.

Ensimmäinen talo Tate Babyhouse on valtava. En tiedä mittoja, mutta sen rinnalla Ruusulinna tuntui pikkumökiltä. Vaikuttavaa oli myös se, että talo on noin 250 vuotta vanha. Muutkin näyttelyn talot olivat suurikokoisia, mutta huomattavasti niukemmin sisustettuja kuin nykyaikaiset talot. Mittasuhteet myös heittivät, mutta oli silti vaikuttavaa nähdä ne.

 Oma suosikkini näyttelyssä oli tummanruskea Betty Pinney's House, jossa oli huoneita joka puolella taloa ja yhdessä kulmassa jopa kammella väännettävä hissi. Talossa oli ihanan muotoisia huoneita, käytäviä, kaarevia oviaukkoja, nurkkauksia ja jopa kummitteleva pääkallo (jota en onneksi nähnyt!)

"A large household requires a large staff. Mrs Smith is the ideal housekeeper - meticulous and composed. Lady Eveline and her husband sir George are of the opinion that servants should be invisible and hardworking. Uncle Herman enjoys a tipple. Little Betty tells ghost stories to the servants."

Roma Hopkinson House. Talosta löytyy mm.kaasunaamari, suojakypärä ja jopa muniva kana.

"The Hopkinson sisters Roma and Norma are packing their suitcases. In the morning they will be evacuated to the countryside, to be safe from the London bombings. Grandad has converted the family's small garden to serve the needs of wartime and grows vegetables for the family to eat. Bill, the Air Raid Precautions Warden, drops by to ensure that safety has been taken into account."

Peggy Lines House 

Whiteladies House olikin sitten jo huomattavasti modernimpi uima-altaineen, aurinkoterasseineen, kylppäreineen. 

"Moray Thomas' country house in Hampstead is swept up in a party. Tanned guests are enjoying cocktails, dancing in the warmth of late summer."

Kaikkein modernein oli Kaleidoscope House.

Englanninkieliset tekstit museon esitteestä.

"Doll's House Stories from museum's leaflet".

Käykää ihmeessä katsomassa näyttelyn nukkekodit kun liikutte Turussa päin.

Myymässähän minä olin, mutta juoksin myös naapuripöydissä ostoksilla. Erja Helanderilta vaatepuut, Hanna Meroselta virkattu kurpitsa ja Mirka Saloselta karstat (Ruusulinnan tupaan rukin ja kangaspuiden seuraksi).

Raunistulan nukkekotikerhon pöydästä musta taskulamppu ja koripullo, hempeänväriset mukit Lindblomskalta ja pieni kannu, päärynä, suklaapulla, kakkupala ja korvapuusti Happu Little Muffinilta.

Tänään kävin kirkossa laulamassa Hoosiannan, joten nyt on jouluaika virallisesti alkanut. Sen kunniaksi palaa ensimmäinen kynttilä takan reunalla ja neulotuista nukeista tehty seimiasetelma pystytetty.

Thanksgiving - Kiitospäivä

Emilia sen alunperin keksi kaverinsa kanssa, viime keväänä kun viettivät meillä partion USA-päivää: järjestetään syksyllä Thanksgiving Dinner - kiitospäivän ateria. Niinhän me tänään sitten teimme. Onhan Suomessakin aikanaan vietetty kekriä, sadonkorjuun juhlaa.

Tyttöjen pari kaveria tulivat myös aterialle.  Ruokiin ja koristeluihin etsin ohjeita ja ideoita netistä ja lehdistä ja Maria Montazamin kirjoista. 

Valmistumassa maissileipäsiä eli Cornbread Muffins, eräänlainen muffinsin ja leivän välimuoto...

...omenajälkkäriä eli Apple Crisp...

... ja erikoinen, mutta varsin herkullinen bataatti-vaahtokarkkiruoka  Sweet potate with marshmallows. Etukäteen yhdistelmä bataattia-sokeria-vaahtokarkkia-suolaa-appelsiinimehua kuulosti varsin oudolta, mutta maistui todella hyvältä suolaisen kalkkunan kanssa.

Astioina käytin kaikkia vihannes-ja hedelmäaiheisia lautasiani, mukejani ja tarjoiluastioitani.

Aikanaan kirpparilta löytämäni maissiaiheiset kannu ja kupit sopivat tähän ateriaan täydellisesti.

Pikkukulhoissa tietysti m&m-pastilleja.

Vaahteranlehtikulhossa Cranberry sauce eli karpalokastiketta ja omenakulhossa karamellisoituja punasipulirenkaita. Isossa astiassa perunamuusia.

Vasemmalla maissileivät, keskellä pyöreässä kulhossa ihan suomalainen jouluruokaehdotus "Lämmin ruusukaali-granaattiomena-saksanpähkinäsalaatti" (ohje uusimmassa Koti ja Keittiö-lehdessä 12-2015 s.67) ja oikealla bataatti-vaahtokarkkivuoka.

Ja se kalkkuna sitten: en lähtenyt valmistamaan kokonaista lintua vaan tyydyin valmiiseen kalkkunarullaan.

Ruokailu alkoi niin vauhdilla, että ehdin vain kertoa, mistä Kiitospäivä on saanut alkunsa, mutta omat kiitosten aiheet jäi luettelematta. Terveyden, kodin, työn, lasten, harrastusten, ruoan ja herkkujen ym kiitoksen aiheen lisäksi olen viime aikoina myös ajatellut sitä, miten hyvä naisen ja äidin asema on Suomessa. Täällä nainen saa käydä koulua, valita itse ammattinsa ja puolisonsa, liikkua rauhassa yksin tai naisseurassa, ajaa ajokortin, pitää lapsensa, äänestää - monia sellaisia itsestään selviä asioita, jotka eivät kuitenkaan kaikkialla ole mahdollisia naisille. Lisäksi meillä on rauha, itsenäisyys, vapaus ja turvallinen kotimaa, jossa ei ole maanjäristyksiä tai tuhotulvia. 

Tällaiset tekstit löysin Thanksgiving Quotes-sivulta

"If the only prayer you said in your whole life was 'thank you' that would suffice. -Meister Eckhart

For each new morning with its light,

For rest and shelter of the night,

For health and food, for love and friends,

For everything Thy goodness sends.

-Ralph Waldo Emerson

Pilviä

Korvauksena aikaisista työaamuista saa usein ihailla kauniita pilviä ja auringonnousuja.

Kuten 25.8.15...

... 12.11.15...

...ja tänä aamuna. Pakkasta oli -5 astetta. Kotimatkalla jäi ottamatta kuvat upeasta valaistuksesta kun aurinko paistoi puiden latvoihin vasten syvänsinistä taivasta. Oli kiire päästä sisälle, sillä alkoi tulla pieniä rakeita. Ilma alkoi lämmetä ja päivällä sitten olikin +4 harmaata ja sateista.

Ruusulinnan ruokasali

Ruusulinnan ruokasalissa alkaa olla jo vähän joulun tuntua.

Nojatuoli ja seinustalla oleva pieni sivupöytä kuuluvat Realifen itsekoottavaan Queen Anne Living Room-sarjaan. Tuolin verhoilin samalla kankaalla, josta tein myös verhot. Isot kullanväriset "ruukut" ovat itseasiassa 1:1 kokoiset veitsitelineet.

Carol Blackilta tilatulla pöydällä on makeisia, leivoksia, hedelmiä, piparkakkutalo ja kääretorttu ja laatikossa servetit renkaissaan.

Pöydän astioita on ostettu suomalaisista kaupoista ja Tukholmasta, kullanvärisen kynttilänsammuttimen (pöydän oikeassa reunassa) tein Kauniaisten kerhossa. Pienen kullanvärisen korin, jossa on aterimia, tein pahvista ja päällystin kullanvärisellä koristepaperinauhalla.

Takan reunuksella on swapista saadut Suomi-kynttilät ja itsetehdyt vaasit. Pieni rumpalitonttu sopii niihin väreiltään. Pieni hiilihanko on Elli-puodista ja pöydän astiat kuuluvat samaan sarjaan kuin kulmahyllyssä oleva iso lautanen. Takka on Nr 9:sta, mutta maalasin sen itse, liimasin sisään marmoritapettia ja nokesin sitä hieman.

Kulmahyllyssä on hedelmäviinipullosta (olikohan Kirsch-merkkistä?) saatavia pikareita, Sia-puodista Tukholmasta ostetut kaksi lasilintua ja pieni lasielefantti, 2 lasimaljakkoa Nr 9:sta, ystävättäreltä saatu kukka-astia ja USA:sta tilatut konjakkilasit. Oven vieressä roikkuu nauha, jolla voi kutsua palvelijan paikalle. Koriste oven yläpuolella on kirpparilöytö.

Sivukaapisto, lasidekantteri, sifooni, shamppanjalasit ja pullot Englannista, pieni korkkiruuvi Tukholmasta. Seinän Imari-lautanen kuuluu samaan sarjaan kulmahyllyssä olevan vaasin kanssa.

Tämän jälkeen on Ruusulinnasta enää järjestelemättä ja kuvaamatta keittiö ja apukeittiö.

Nyt täytyy alkaa valmistautua sekä torstain pienimuotoiseen Thanksgiving-lounaaseen että ensi lauantain nukkekotitapahtumaan Turussa. Aboa Vetus Ars Novassa avataan perjantaina varmasti upea nukketalonäyttely, johon tulee taloja Lontoon Victoria and Albert Museum of Childhoodista. Lauantaina on pieni markkinatapahtuma museon myymälässä, jonne olen menossa myymään. Tervetuloa sinne!

Ruusulinnan kellari

Alakerrassa pyykkihuoneen ja tuvan välissä on kellari ja sen yhteydessä viinikellari. Itsetehtyjen vihannesten ja kakkujen lisäksi kellarissa on swapeista saatuja herkkuja kuten Marja Nurmen omenoita puulaatikossa (alimmalla hyllyllä) ja Brita Palmrothin Timo-perunapussi. Jauhopussi on Kalle Westerlundin leluliikkeestä. 

Viinikellarin hyllyillä on valmiina ostettuja pulloja, ylimmän hyllyn telineisiin kuuluneita pieniä puupulloja omilla etiketeillä päällystettynä, Nr 9:sta ostettu siideriastia ja kolme värillistä tyhjää pulloa Peter Valentinelta. Viinitynnyri on pätkä pyöreää puuta, jonka päähän liimasin hanan ja tein sille telineen. Talon kotitonttu on Elli-puodista. Oikean seinän vieressä on pieni pöytä, jolla "inventaario"kirja ja kynttilä.

Työkalujen vieressä minttu-ja karpalohyytelöpurkit Saanalta kellariswapista, ylemmällä hyllyllä Anna-Mari Kaipaisen tekemä tomaattisäilyke, Eeva Vehniäisen kurkkusäilyke ja punaruudullisella kankaalla päällystetty mustikkasosepurkki Renée Bäckströmiltä. 

Ovesta pääsee tupaan, jonka nimesin Museoksi koska se on vähän irrallinen osa taloa,josta alunperin piti tulla vain rakennus täynnä eri aiheisia huoneita. Hyllyjen alla surullisen kuuluisat säkit, joiden sisällä alunperin oli kuivattuja herneitä ym ja jotka hiiret sitten söivät aiemman varastoinnin yhteydessä. Käytin vanhat pussit, mutta nyt sisällä on Fimo-tuotteita.

Ylimmän hyllyn säilykepurkit Mulberry Bushilta.

Valitettavasti kellarista on "kadonnut" vuosien kuluessa sekä ihanat Englannista ostetut pikkuruiset mustat, kuraiset saappaat, "muddy boots". Samoin Englannista oikeasta viinikaupasta ostetut pikkusormen kokoiset pullot, joissa oli oikeasti alkoholia sisällä ja jotka olin laittanut viinikellarin ylimmälle hyllylle, ovat kadonneet ilmeisesti parempiin suihin (ja vanhoja kuvia katsomalla huomaa, että onpa kellarista hävinnyt pari muutakin leikkipulloa).

Ruusulinnan pyykkihuone ja tupa

Alakerran nurkassa on pyykkihuone. Takaovesta pääsee apukeittiöön ja sivuovesta kellariin. Kuumavesisäiliö puusta ja tiilipaperista. Pöydän etukulmalla Mirka Salosen tekemät pyykkipojat. Mustat silitysraudat tein balsasta ja rautalangasta. Puuämpärit Englannista, samoin hyllyn desinfiointiaine ja pöydällä oleva harja.

Pyykkitelinettä voi narusta nostaa ja laskea. Pyykkikori Carol Black GB, mankelin ostin Marjut Kotilalta.

Pyykkisaavi Carol Blackilta ja pesulauta Peter Valentinelta GB.

Ruusulinnan tuvan esikuva on Siiri-mummoni kotitalon tupa Petäjävedellä. Sinänsä tuvan malli on hyvin perisuomalainen. Tuvan mittakaava on aavistuksen pienempi kuin 1:12. Se on alunperin ollut niin iso, että olisi vienyt Ruusulinnasta koko alakerran. Niinpä kaikkine huonekaluineen se näyttää ahtaammalta kuin alunperin on ollut. 

Sivuovesta pääsee kellariin ja kapeampi ovi on vain "feikki". Uunin tein paksusta balsasta. Kaikki muut huonekalut tein itse, mutta rukki on Minimaailmasta. Musta, painava rautapata Paula Söderholmilta, pieksut Stockmannilta (olivat avaimenperiä ja piti ostaa kaksi että sain tossuparin!). Maton tein itsetehdyillä kangaspuilla. Huopatöppöset teki Marjukka (jonka sukunimi unohtui). 

Lattiassa avattava luukku kellariin (siis pelkkä mustaksi maalattu pohja siellä on).

Tässä kuvassa, joka oli myös kirjassa Hienoimmat nukkekotini, Siiri-mummon äiti, Elina Urria, on tuossa leivinpöydän ääressä leipomassa.

 Huikeat kangaspuut on tehnyt Tarja Söderman.

Ruisleipä pöydällä on ruistaikinasta leivottu ja kuten on helppo arvata, se ei ollut varastovuosina tuvassa, muutenhan sekin olisi syöty.

Pärekori on Emilia Tapiolalta swapissa saatu, separaattorin tein itse, tuohitorvi on Mirka Salosen käsialaa, höylän teki Nanna Andersson synttäriswap-lahjana. Perunakapan tein Maria Malmströmin ohjeilla.

Pitkän pöydän yläpuolella seinällä on perhekuva mummon perheestä: isä, äiti ja kaikki lapset yhdeksättä, nuorinta, lukuunottamatta.

Tupaa järjestellessäni muistin (taas), että sieltä puuttuu vielä kahvimylly, kehto ja höyläpenkki. Kehdon tein Maria Malmströmin nuken kehdon ohjeilla, mutta suurensin vähän kaavoja (ja tein kehdon paksusta pahvista; onnistuin saamaan parikin puukappaletta halkeamaan, joten luovutin!). Peittoa miettiessäni sain kuningasidean: Siiri-mummo antoi minulle "sata vuotta sitten" pari pirtanauhaa ja yhdestä, noin sopivan levyisestä, leikkasin palan peitoksi. Voisiko nauha olla sopivammassa paikassa esillä kuin juuri pienoismallissa Urrian tuvasta, jossa nauhat on alunperin ilmeisesti tehtykin?

Kahvimyllyä tehdessäni näin netissä niin mainion ruosteisen esikuvan, että innoistuin ruostuttamaan oman tekeleenikin. Paksua pahvia, siirtokuvatarroja, ruskeaa maalia, kengännauhanvahvike, rautalankaa, puuhelmi, pieni naula ja ruostutusainetta päälle.

Marian kirjassa olisi ohje höyläpenkkiin - saa nähdä milloin saan sen aikaiseksi! Ja nämä hiirten tuhoamat orret leipineen on vielä korjaamatta: