Powered By Blogger

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Kesä 2017

Kevät oli viileä ja kesä on ollut tuulinen, sateinen, mutta onneksi sentään monena viikonloppuna jopa helteinen. 
Kesä on kypsyttänyt luontoa...





Jopa kirsikkapuun tynkä on kypsyttänyt pari kirsikkaa.


Ja tietysti mansikoita. Oman pihan taimista ei paljon enää tule.


Niinpä piti käydä lähitilalla poimimassa lisää. Ai, tuo suklaakakun pala?? Mansikkatarhassa oli uusi, pieni kahvila vanhassa riihessä, joten olihan sitä ostettava jotain "selkälääkettä".


Meillä on tähän asti ollut oma kaivo, mutta tänä kesänä talo oli liitettävä myös kunnan vesijohtoverkostoon.




Olivian tekemä ihana kesäateria. Tällaista voisin syödä joka päivä.


xxxxxxxxx

Sitten tuli heinäkuun viimeinen päivä, viimeinen virallinen asuinpäiväni tässä talossa, 13 vuoden ja 8 kuukauden jälkeen. Toukokuussa laitoimme avioeron vireille ja elokuun alusta asun väliaikaisesti äitini luona Espoossa kunnes saan hankittua uuden kodin, niinikään Espoosta. 



 31.7. oli myös viimeinen työpäiväni sekä Strandissa ja että Kodin Tavaratalossa (ajokortittomana en pysty käymään Inkoossa töissä muualta). Lähtiäisiksi sain hauskan samantyyliset, mieluisat läksiäislahjat.


Samana iltana hämmästelin kun kissat, jotka kesäisin viihtyvät yöt ulkona, tulivat iltakymmeneltä pihalle. Kun ensimmäisen kerran avasin oven, kuului jostain läheltä särkyvien ikkunoiden ääntä. Luulin sitä ensin ilkivallaksi, mutta hetkeä myöhemmin kun avasin oven toiselle kissalle, kuului rätinää, jonka tajusin tulen ääneksi. Kävelin tontin nurkalle ja näin, että vähän matkan päässä oli talo ilmiliekeissä. Ambulanssi oli jo paikalla ja paloautoja tuli 6-7. 


Tulipalo oli järkyttävää katseltavaa, kukaan ei tuntunut tietävän, oliko omistajan perhe vielä talossa; onneksi ei ollut ja henkilövahingoilta vältyttiin. Palokunta sai hienosti tulen hallintaan niin, ettei se levinnyt ympäristöön, edes lähipuut eivät tuntuneet syttyvän vaikka liekit löi korkealle ja kipinät lenteli. Tulipalo tuhosi talon täysin.



xxxxxxxxxxxx
Tavaroita pakatessani ja hävittäessäni, laitoin osan säilyttämistäni kuivatuista ruusuista Miiru-kissan haudalle.  

Näkemiin Inkoo.