torstai 4. lokakuuta 2018

Rippijuhlat, junamatka ja markkinat

Olivia pääsi ripille syyskuun alussa ja taivas oli mukana juhlissa: sää oli uskomattoman kaunis, aurinkoinen ja lähes helteinen (vain kaksi viikkoa myöhemmin tarvittiin jo varsin lämpimiä vaatteita!). Konfirmaatio tapahtui Tapiolan kirkossa ja juhlat pidettiin Inkoossa. Rippijuhlissa poltettiin loppuun iso kynttilä, jonka pappi toi Olivian ristiäisiin. Kynttilää on poltettu siitä lähtien joka syntymäpäivä.
"Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret."
 



 
Isä on haudattu Tapiolan kirkon hautausmaalle ja isän kuolemasta tuli 12 vuotta vain kaksi päivää ennen Olivian rippijuhlia.

 
Illalla tunnelmoin omalla terassilla.
 
 
 
************
 
Museohöyryjuna Ukko-Pekka kulki syyskuun puolivälissä Helsingin ja Kirkkonummen välillä. Loviisassa en ehtinyt junaan, mutta nyt tein tunnelmallisen matkan.
 
 

 
Veturin piipusta lähti kunnon höyryt ja lähtiessä kuului nostalginen vihellys.
 


 

 
"Rahvaan" väen vaunu.
 
 
 
 
 
 
Ja vähän fiinimmän väen vaunu.


 
Mahtavaa, että löytyy vapaaehtoisia, jotka jaksavat pitää kunnossa tällaista junaa, jonka matkanteko herätti paljon huomiota radan varrella. Junaa kuvattiin ja meille vilkutettiin.
Uudet raiteet vaan ovat niin tasaiset, että vanha, tuttu kolke mat-kan-tek-koon puuttui.
 
**************
 
Olivian yhtenä oppiaineena on kaupalliset aineet ja ryhmä osallistui omalla pöydällään Lohjan vuosittaisille omenamarkkinoille. Valitettavasti sade pilasi osan tunnelmaa ja varmaan karsi vähän kävijöitä.
 
 
 
Lohjan teatterin ständi.

 
Yksi linnunpelätinkisan ehdokkaista.


Omenakarnevaalit pidettiin Lohjan museon piha-alueella ja samalla oli vapaa pääsy museon pitsinäyttelyyn.
 
Prinsessan sänkynurkkaus "haahkanuntuvanpeittoineen ja herneineen".
 


Mahtava idea pienten kauniiden pitsiliinojen esille laittoon.
 

Vanhoja ristiäismekkoja.
 

 


 
Museopuodin hyllyllä oli iloinen yllätys: myytävänä kirjani Rauhankadun talo.
 


 









 
 


 

 

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Loviisan Wanhat Talot

Yksi kesän ja koko vuoden kohokohtia on aina käynti Loviisassa ihailemassa vanhoja taloja. Nämä talot voittavat mennen tullen asuntomessujen kohteet. Näissä kodeissa on elämää, värejä, kauneutta, ideoita.
En väsy ihailemaan ja kuvaamaan taloja, mutta tällä kertaa tuli kuvattua enemmän yksityiskohtia kuin aiemmin.
 

 
 
 

 
 
Smirnoffin pihalla kävin ensimmäisen kerran.
 
 
 
Persoonallisessa Vackerbackassa huonekalut tanssivat mööpelivalssia ja sisäänkäynti ja pihan lasihuone ovat kiehtovia.


 
Vackerbackan vanhan puolen keittiö.
 


 
Vackerbackan uuden puolen keittiö.
 
 

 
 
Vackerbackan naapurissa on Ajurintalo iki-ihanine ullakkoineen. Tuolla ullakolla voisi viettää koko kesän, satoi tai paistoi. Keittiössä oli tuo ihana idea kuivattujen ruusujen säilyttämiseksi.
 
 




 
 
 
Villa Lilla Gulassa oli olohuone vaihtanut väriä sitten viime näkemän ja keittiössä oli mainio idea veitsitelineeksi: vanhoja kirjoja narulla sidottuna.
 
 
 
 
Villa Engelin kauniita nurkkauksia ja pihan herkkuja.
 
 



 
 
Krinti-puodin nurkkaus.
 
 
 
Pitkänpöydäntalon pihapiiriä.
 


 
.
 
 
Pari pihaideaa, olisiko ollut Auringon puolella-talon pihalta.
 

 
 
Villa Aaltosen pihassa kurkistin ensimmäistä kertaa entisen mehiläistalon sisään ja sinnehän on rakennettu ihana oleskelutila.
 


 
Kuninkaanlammella tai Villa Limpussa ei tällä kertaa tullut kuvattua vaikka ne ovat suosikkejani. Onpahan kuvia edellisiltä vierailuilta jo runsaasti.
 
 
Sitten olikin jo kiire Lilla Ljuvaan, fröken Wiklundin hurmaavaan kotiin. Keittiön ruusukaappi on saanut tehdä tilaa uudelle ovelle, jonka taakse rakentuu terassi. Keittiön tuoli on saanut omat sukat ja olohuoneen seinällä on emännän keräämät ranskalaiset naiskuvat kehystettyinä.
 








 
 
Helgasin piharakennuksen prinsessahuone.
 
 
Villa Armaan näin ensimmäisen kerran viime jouluna. Nyt sitten pääsin näkemään kesäisen ilmeen.
 








 
 
 Wanhojen päivien aikana Loviisa on täynnä toinen toistaan houkuttelevampia kirpputoreja pitkin kadunvarsia ja pihoja. Oi, jos olisi liikkeellä pakettiauton ja vähän paksumman lompakon kanssa! Lilla Villa Gulan pihalta löysin hyllykön ja kellukynttiläkuppeja, Loviisan torilta painavan pikkutuolin ja piparimuotin. Lukemista riittää pitkäksi aikaa Loviisan vanhoista taloista kertovissa kirjoissa "Seppä, lukkari, hattumaakari, ajuri" ja "Kapteeni, luotsi, timpuri, matruusi".
 
 
Riemastuttavin löytöni on tämä Garnisonin alueen pihakirppikseltä löytynyt lamppu, jollaista olen etsinyt ainakin 10 vuotta.
 
 
Kiitos tuhannesti loviisalaisille, jotka avasivat kotinsa. Tuli monta kertaa kulkiessa mietittyä, miltä tuntuisi päästää pari tuhatta ventovierasta kotiinsa yhden viikonlopun aikana. Onneksi päästätte: pää on taas täynnä ihania ideoita. Nyt vain odottamaan joulunaikaa ja joulukotien avautumista.