Tuo valkoinen aine, lumi, tuo ihmeesti valoa maailmaan. Syksy ei tänä vuonna ollut niin pimeä kuin yleensä, joten lunta ei ehtinyt niin kaivata. Sitä paitsi pyörällä on niin paljon helpompi kulkea kuin kävellen, että minulle riittäisi kun talvea kestäisi vain joulunajan. Pyörän vaihteet ja käsijarrut eivät enää toimi kunnolla viittä pakkasastetta kylmemmässä ja sormet palelee, mutta ennen loppiaista ajoin vielä kerran vaikka oli -18 astetta. Nyt kävelen työmatkat ja kun niitä asteita oli -25, oli niin monta kerrosta vaatteita päällä ettei kunnolla päässyt taipumaan. Nyt on "vain" 5-10 pakkasastetta. Lunta ei Inkoossa ole juuri ollut, pari päivää sitten vain näin vähän (ja kuten näkyy kissa on uskaltautunut pikaulkoilulle):
Eilen sitten tuli vähän lisää ja tällä hetkellä pyryttää, toivottavasti ei tule ennustettua puolta metriä. Tänä talvena ei ole tarvinnut lumia aurata, mitä nyt vähän kuistilta harjannut pois.
Hellassa ja takassa palaa tuli, mutta valitettavasti ne savuttavat ainakin alkuun niin, että savu kirveltää silmiä ja on pakko pitää ovea auki - sinne se lämpö sitten häviää. Onneksi nuohooja on tulossa kohta puoliin.
Tätä sydämellistä puuta ei kyllä raaski polttaa.
Mutta kevät tulee kohta, sen todistaa tämä keltainen ruusu kuistilla. Taitaa olla australialainen ruusu kun kukki viime vuonnakin tammikuussa, mutta ei kesällä!
Luen ihanaa kirjaa, Kirsi Rannon "Pehmeä kuin kukka, kova kuin timantti". Yhtä kiinnostavaa luettavaa kuin Rannon ensimmäinen kirja "Ole se valo joka olet".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti