Kevät

 Tänä vuonna kevät tuli niin myöhään. Satoi, tuli lunta ja oli kylmä. Oli hyvää aikaa neuloa villasukkia isolle määrälle sukulaisia ja ystäviä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pääsiäinen

 

 

 

Pihalla oli pääsiäisenä vielä paljon lunta!

 

 

Vappu ihanan kirjan, suklaan ja Cosmopolitan Divan kanssa.

 

 

Ikinä elämässäni en ole syönyt niin paljon mansikoita kuin tänä keväänä. Ihania, muhkeita, makeita mansikoita, usein vielä kermavaahdon kera. Ja maistuva oli tämä kakkukin.

 

Ihania kevään juhlia.
Emilian wanhojen tanssit helmikuussa.



Nean lähihoitajaksi valmistumisjuhlat toukokuussa.

 

Olivian uusi mekko ja ihana Skipbo-pelihetki terassilla.

  

 

Minun kaunokaiseni!

 

 

 

 

 

Terassipiha

Kun kävin katsomassa asuntoa, eräs ratkaiseva tekijä valintaan oli se, että pienellä terassipihalla oli jo valmiiksi karviais- ja mustaviinimarjapensaat. Vielä pitäisi mahduttaa johonkin valkoinen ja punainen viinimarja, mutta kaikki aikanaan.

 

 

 

Kevään aluksi kauneutta loi kukkiva sireeni ja koristeomenapuu.

 

 

 

 

 

  

 Piha ei ole suurensuuri, mutta paljon sinne mahtuu kaikenlaista ihanaa.

 

 

 

 Laitoin pienen ruohoalueen sijalle pari laattaa. Pihapatsaat otin mukaan Inkoosta. Vanha metallipalju on tätini jäämistöstä.

 

 

Äitienpäivälahjakukat.

 

 

Ruusussa on jo ensimmäiset tuoksuvat kukat.

 

Pionin haluaisin myös pihalle, mutta ensi hätään ostin niitä maljakkoon.

 

Uusi koti

Tähän minä rakennan uuden elämäni, tämä on nyt kotini.

 

 

 

Pienempi makuuhuone minulle.

 

Ensimmäiset yöt ennen uutta sänkyä nukuin leppoisasti lattialla.

 

 

Isompi makuuhuone tytöille.

 

 

Sauna.

 

 

Sinä päivänä kun sain avaimet, kilisteltiin Tean kanssa kuohuviinillä.

 

 Ilta toisensa jälkeen olen keväällä ja nyt alkukesästä ihaillut keittiön ikkunasta huikaisevan kauniita auringonlaskuja.

 

 

 

Tähän aikaan viime vuonna

Tähän aikaan viime vuonna olin hyvin heikolla jäällä. Avioerohakemus oli allekirjoitettu ja olin luvannut muuttaa pois heinäkuun loppuun mennessä. Tähän aikaan viime vuonna en tiennyt, mistä löydän uuden työpaikan, mihin muutan asumaan, miten hoidan avioeron. Tein uskonhypyn, "leap on faith". Minua kannattivat monet kirjat, tekstit, lauseet, kuvat ja usko siihen, että elämä kantaa. Pidin seinällä näitä kuvia:

 

Ylempi silta oli viime keväänä edessä, heikko silta, jonka toisessa päässä odotti tuntematon. Mietin, miten tuollainen silta pitää ylittää ja hämmästyin ensimmäistä ajatusta: juosten. Viime syksynä alkoi tuntua, että heikko silta onkin jo takana ja edessä vahva, tukeva silta ja sen päässä aurinkoinen tulevaisuus.

Ja totta se on: kaikki on järjestynyt uskomattoman hienosti. Löytyi työ ensin kuukaudeksi, sitten uusi työ, jossa olin 5 kuukautta ja nyt mieleinen työ, jossa olen ollut lähes 5 kuukautta.

On löytynyt uusi koti ja vaikka haaveeni edelleen on vanha, puinen mummonmökki, on tämä koti nyt koti. Ja kaikesta tästä olen äärimmäisen kiitollinen.

 

Elokuvasta "Toscanan auringon alla":

"Jos olisin valinnut toisen tien, en olisi täällä tänään."