Ihana teksti sisustuskirjassa

Lainasin kirjastosta kirjan, josta olin jossain lukenut hyvät arvostelut:

 

Kirja oli hyvä ja siitä oli ihan pakko poimia pari osuvaa lausetta, kuten

 

"Mitä elämästäni kertoo se, että kotona on vuosikausia epäkuntoisia esineitä?"

"Siunattuja ovat he, jotka avaavat meille kotinsa, ja he, jotka ovat meille hetken aikaa kotina."

 

Mutta paras oli tämä kappale: 

"Olipa kerran keskeneräinen koti. Se tuntui huutavan: laita makuuhuoneen listat paikoillen! Vaihda keittiön kaapinovet tai ainakin vetimet! Rakenna kuisti, keksi jostain säilytystilaa, yritä oppia pitämään lehdet ja kirjat paikoillaan! Sen ääni oli kova, hermoja raastava. Kummallisesti se huusi sitä kovemmin, mitä väsyneempiä talon asukkaat olivat. Se yritti sytyttää riitaa asukkaiden välille, saada heitä syyttämään toisiaan. Milloin ihmeessä sinä saat ripustettua sen kaapin seinälle? Kumpi tässä oikein tekee enemmän kodin eteen?

Olipa kerran keskeneräinen koti. Se tuntui huomauttavan: voisit itsekin paremmin, jos pitäisit minut paremmassa kunnossa. Tämä koti on kuva sinun sisäisestä maailmastasi – miltä näyttää? Entä miltä näyttää ulospäin? Ei ihme, että nolottaa kutsua vieraita käymään.

Olipa kerran keskeneräinen koti. Se tuntui lupaavan: Jos vain saat keittiöön lattialämmityksen, tulet onnellisemmaksi. Jos laittaisit kylpyhuoneeseen suihkukopin ja tapetoisit makuuhuoneen uudestaan, olisi vihdoin viimein ihanaa. Tai jospa muuttaisit kokonaan muualle? Sitten vasta olisi helppoa olla hyvä ihminen.

Mutta kun oikein tarkkaan kuunteli, niin eihän se ollutkaan koti, joka sellaisia puheli. Jonkun muun oli se ääni, joka ahdisteli ja vaati. Kun oikein tarkkaan kuunteli, niin koti sanoi: Opettele taas unelmoimaan. Älä vaadi vaan haaveile. Odota ja tee työtä. Sinä et tule valmiiksi, ja niin on hyvä. Minä en tule valmiiksi, ja niin sen kuuluu ollakin."

 

 

Helsingissä

En ole ilmeisesti aikoihin käynyt Helsingissä nimenomaan sunnuntaina sillä minulle oli aivan uutta ihana museoraitiovaunu, jolla teimme tyttöjen kanssa kierroksen.

 

 

Espan puistikko oli tupaten täynnä ravintolapäivän kojuja ja asiakkaita. Maistettiin mm. espanjalaista paella ja ihania leivoksia. Aivan mahtava idea tuo ravintolapäivä, pääsee maistamaan vaikka mitä erikoisuuksia, pieniä annoksia.

 

 

Ja vielä herkut Starbucksista, tosin kahvittomat sellaiset.

 

Lopuksi käytiin elokuvissa, Emilia kavereineen katsomassa ja itkemässä "The Fault in our Stars" eli "Tähtiin kirjoitettu virhe" ja Olivia ja minä huikea-efektisen "The Maleficent-Pahatar".

 

Viimeksi Helsingissä käydessäni näin tämän "Restaurant in the Air"; ei olis minun juttuni.

 

 

Ihana, miten kesä edelleen jatkuu, minä ainakin nautin täysillä.

 

 

 

Viimeinen lomaviikko

Viime viikolla heti kun Emilia kotiutui neljän päivän partiovaellukselta, asuntoauto suunnattiin sukulaisten luo Pietarsaareen. Ehdittiin yhden päivän aikana tavata (lähes) "kaikki", käydä Strand Campingin hienolla rannalla uimassa, tehdä jokavuotinen hautausmaakierros ja käydä ihailemassa auringonlaskua Fäbodan rannalla.

 

 

Lapsena kun tulimme (nyt jo pilven reunalla istuvaa) Elsa-mummia katsomaan Pietarsaareen, oli mummilla aina possumunkit odottamassa ja ne olivat niiiin maistuvat pitkän junamatkan jälkeen. Onneksi niitä vieläkin löytyi.

 

 

Pietarsaaresta lähdettiin serkun tytön perheen kanssa Powerparkiin. Osa kieppui, osa pysyi tukevasti maan pinnalla. Niinpä nuo yläilmakuvat maailmanpyörästä onkin Emilian ottamia.

 

 

Powerparkissa on ihana satumaa, "kautta likaisten varpaitteni" Röllin kylä, jossa on kuvattu elokuva Röllin sydän.

 

 

Seuraava yöpymispaikka oli viime kesänä löydetty, erittäin mukava Kalliojärven Lukkuhaka Pohojanmaalla. Lammen uimavesi oli uskomattomat +27 astetta.

 

 

Lilja halusi valita ohjelman!

 

 

Matka jatkui Ilmajoen kautta, jossa vihdoin (kolmas kerta toden sanoo) osuttiin aukioloaikaan iki-ihanaan Mallan Makeat-puotiin. Siellä tuli mieleen Dostojevskin sanat "Kauneus pelastaa maailman".

 

 

Parin herkkuleivoksen lisäksi oli ihan pakko ostaa Mallalta tämä ihana kyltti.

 

 

Kankaanpään Kuninkaanlähteen leirintäalueen yhteydessä on ihana maauimala, jolle näillä helteillä on käyttöä. Leirintäalue on todella mukava, aamuisin tulee "pulla-auto" herkkuineen, joinakin päivinä lihan myyjä ja perjantaisin vanha kunnon kauppa-auto.

 

Kotimatkalla poikettiin vielä toisessa ihanassa puodissa Loviisan Aitassa Ruskossa.

 

 

Muu perhe lähti vielä anopin luokse Kuopion taakse jatkamaan lomaa, mutta minulla alkaa huomenna työt. Täällä me sitten Liljan ja Artturin (kuvassa) kanssa yritämme keksiä tekemistä. Tänään olen jo pessyt muutaman koneellisen pyykkiä ja syönyt kaksi lautasellista jäätelöä Ilmajoelta ostetun Pöyröö puluverin (eli salmiakkijauheen) kera, NAM (luin juuri, että helteellä suola on tarpeen...)!

 

 

Huom!! Kissat eivät syö pöydän ääressä, tuo oli tyttöjen lavastama juttu alkukesästä!