Ihanan lämpimät ja aurinkoiset elokuun illat on vaihtuneet yhtä upeisiin syyskuun iltoihin. Yhtään ei tunnu syksyltä, upea kesä vain jatkuu (tosin aamuisin töihin lähtiessä on yleensä jo alle +10 astetta!). Viime kesänä ostamani ruusubegonia vaikutti jo kuihtuneelta, mutta istutin sen kuitenkin kesällä pieneen rottinkikärryyn uudessa mullassa ja nyt kukka on palkinnut upealla kukkaloistolla.
Pihapuut tuottavat niin paljon omenoita, etten pysy mukana. Omenoita on syöty kaurapaistoksena, pannukakkuna, uunimakkaran kanssa, sellaisenaan, raasteena jugurtin kanssa. Ja aina vain niitä riittää. Mutta mikä ihana ilmainen ilo syödä niitä!
Toinen ihana herkku, jota tein eilen ensimmäistä, mutta ei varmasti viimeistä kertaa, oli Anna-lehdestä (no 32-2013 kannessa Ellen Jokikunnas) löytynyt kukkakaalibiryami. Liekö intialainen ruoka, koska kastikkeena on maustamatonta jogurttia: riisiä ja mausteita (kanelia, kardemummaa ja kurkumaa), kukkakaalia, rusinoita, herneitä ja päälle paahdettuja mantelilastuja ja sipulirenkaita. Huippuhyvää!
Lohjan nukketalonäyttely jatkuu edelleen, aina 29.9.asti. Toissa viikolla meitä oli neljä näyttelyyn taloja tuoneita esittelemässä talojamme museolla. Samalla vein sinne uuden vieraskirjan, edellinen oli täyttynyt. 83 aukeamalla laskin suomalaisten lisäksi 16 muun maan kansalaisia. Näyttelyssä on käynyt jo yli 3500 ihmistä, enemmän kuin missään Lohjan museon näyttelyssä 2000-luvulla.
Kävin tänään pitkästä aikaa elokuvissa. Löysin ihanan elokuvan "Renoir", taidemaalari Renoirin elämän loppuvuosista kertova tarina. Olen käynyt Renoirin talossa Cagnes-sur-Merissä ja elokuvassa oli ihana Rivieran tunnelma, valo, kauniit värit, viipyilevä tunnelma. Heräsi taas into lähteä käymään Nizzassa ja Cagnes'ssa, unohtamatta tietysti lumoavaa Villa Rothschildia.
